Hupsista, loin blogin! Tästä se tulee kertomaan:

Tässä se nyt on. Joskus mielessä käväissyt aatos omasta blogista, ihkaoikeiksi biteiksi tiivistyneenä! Loin tämän tähän astisen elämäni suurimmassa muutosvaiheessa, perhettämme vuoden vaihteessa kohdanneen kriisin jälkimainingeissa. Mieheni äiti kuoli välipäivinä äkillisesti ja erittäin dramaattisesti ja sen seurauksena hoitajaa odottelee tällä hetkellä kylmillään oleva maatila satoine luomuomenapuineen.

Olemme viimeisen vuoden ajan etsineet vastaavan laista (ehkä hieman pienempi mittakaavaista) tilaa, joskin mieheni leipätyön takia läheltä Tamperetta. Niinpä tämä tilanne siltä osin osuukin elämäämme kuin nenä päähän. Mielellään olisimme kuitenkin maksaneet siitä vähemmän surullisen hinnan...

Alunperin ajatuksena oli harkita kotitilalle muuttoa ehkäpä kymmenen vuoden säteellä, tehdä sukupolven vaihdon tavalliseen tapaan hallitusti ja suunnitelmallisesti, kun sen aika on. Nyt kaikki vyöryy ylitsemme kertaheitolla yhtenä keväänä ilma ennakkosuunnitekmia!

Kevät onkin ollut meille raskas, mutta valoa pitkottaa. Itseasiassa sitä alkaa pikku hiljaa tulvia kaikkialta, sillä tulevaisuus on mahdollisuuksia ja ideoita täynnä!:)

Blogissa tulen puimaan, pohtimaan ja ihmettelemään:

• Kokemuksia muutosta kerrostalosta maalle
• Luomuomenatarhan hoidosta
• Vanhan elämää nähneen talon laittamisesta ja uudistamisesta tietenkin vanhaa kunnioittaen
• Vanhan hienon pihapiirin jäsentämisestä, hoitamisesta ja kehittämisestä
• Puutarhan ja kasvimaan hoidosta
• Ajatuksia perhe-elämästä, parisuhteesta ja pienen tytön kehityksestä
• Hetkistä upeassa luonnossa tilan ympärillä ja kauempanakin<3
• Kohtaamisista ihmisten kanssa
• Merkityksellisistä hetkistä
• Ajatuksia itämaisesta tanssista taiteena ja terveellisenä liikuntana
• Käsillä tekemisestä
• Ja kaikesta kiinnostavasta maan ja taivaan välillä:)

Toivon, että tästä blogista saavat elämäänsä ajatuksia sellaiset jotka ovat jolkakin osin samassa tilanteessa. Lisäksi tämän myötä tulevan kotitilamme elämä valottuu uudella lailla ehkä myös heille, jotka sitä menneisyyden tapahtumien takia pitävät jollain lailla synkkänä tai kirottuna paikkana. Mennyt on mennyttä, eikä menneitä tapahtumia ole aiheuttanut tila, vaan pitkään kyteneet ongelmat joidenkin ihmisten elämässä ja heidän välillään. Pohjimmiltaan paikka on kaunis ja luonnonrauhainen ja sillä on tarjottavanaan vielä paljon! Paljon on myös kehitettävää ja myönnettäköön että tieltä katsottunakin paikka vaatiikin siistimistä. Mutta pikku hiljaa -kaikki ei tapahdu yhdessä kesässä, eikä välttämättä vielä kymmenessäkään. :)

Vielä jonkin aikaa elämää kolmannen kerroksen betonikuutiossa, sitten aukeaa elämässä uusi sivu. Tämän tapaista elämäntapaprojektia olemme etsineet ja tässä se nyt on;)